Kuukaudesta ja vuodesta toiseen kehorauha urheilussa nostaa päätään ja aihe on toistuvasti pinnalla. Urheilijat puhuvat siitä, kuinka heidän ulkonäköänsä, painoa ja kehoa arvostellaan julkisesti, valmentajat tarkkailevat painoa ja kehonkoostumusta, sosiaalinen media on täynnä arvostelevia kommentteja. Samaan aikaan puhutaan kehorauhasta ja suorituspaineista.

suorituskyky

Ensinnäkin on hyvä muistaa, että jokaisen keho toimii eri tavalla ja jokaisella on oma ihannepaino ja kehonkoostumus parasta urheilusuoritusta kohti. Kun liikutaan huippu-urheilussa voivat marginaalit eri yksilöiden, sekä oman itsensä kesken olla hyvin pieniä. Suoritusta ei mitata lihastenmäärällä ja koolla, näkyvät vatsalihakset, veitsenterävät lihakset ja pullistelevat suonet eivät ole merkki paremmasta suorituskyvystä. Urheilijoiden tulisi aina harjoitella suorituskyky edellä, eikä ulkonäkö edellä.

Tästä huolimatta, moni urheilija saa kommentteja: ”pitäisikö sinun laihduttaa, niin olisit parempi”, ”olet liian laiha”, ”— on paljon enemmän lihaksia”, jne. Näiden kommenttien lisäksi myös jotkut valmentajat tarkkailevat ja pyrkivät kontrolloimaan urheilijan painoa ja kehonkoostumusta määrätietoisesti ja jatkuvasti. Esimerkiksi Oregonin yliopistossa juoksijoille järjestettiin säännöllisesti DEXA skannaukset, missä mitataan luuntiheyttä ja rasvaprosentti. Tämän myötä moni urheilija koki ylimääräistä stressiä ja heille kehittyi häiriintynyttä syömistä.

Harjoittelevista naisista jopa 60 % on todettu esiintyvän subkliinistä syömishäiriötä, ja erityisesti valmentajien painostus ja painoon ja ulkonäköön kohdistuvat paineet lisäävät kehon tyytymättömyyttä. Syömishäiriöiden lisäksi urheilijoille voi kehittyä erilaisia psyykkisiä paineita ja oireita. Nämä kaikki vaikuttavat negatiivisesti urheilusuoritukseen.

Kehorauha urheilussa ja mittaaminen

Mikäli kehonkoostumuksen mittaaminen aiheuttaa urheilijalle ylimääräisiä paineita, ahdistusta, negatiivisen olon hänelle ei sitä tule tehdä. Kehonkoostumusmittaus voi olla yksi apukeino valmentamisen ohella, mutta sen tulisi tapahtua vain, jos urheilija itse näin haluaa. Tällöinkään mittaamiselle ei ole jatkuvaa tarvetta. On tarkkaan harkittava, milloin mittaaminen on tarpeellista ja milloin ei.

Vaikka urheilijoiden suorituksia usein mitataan numeroissa, he eivät itse ole numeroita. Harjoittelun ja sitä ympäröivän elämän tulee keskittyä muuhun kuin jatkuvaan mittaamiseen. Valmentajilla on tässä iso rooli, jatkuva mittaaminen ja paineiden asettaminen kehoa kohtaan voi johtaa erilaisiin sairauksiin ja oirehtimiseen. Ulkopuolelta tuleva kehoa ja ulkonäköä koskeva kommentointi voi olla myös harmillista, ja näitä asioita tulee oppia käsittelemään. Sillä vaikka kuinka paljon sitä haluaisi, että ihmiset kunnioittaisivat toisten kehoa ja jättäisivät omat mielipiteet omaan arvoonsa, näin tuskin tulee ikinä tapahtumaan. Medialla on myös tässä iso vastuu. Urheilijoista uutisoidessa on usein havaittavissa ulkonäköpainotteista kommentointia, naisten kohdalla saatetaan enemmän puhua vaatteista, hiuksista ja ulkonäöstä, kuin itse suorituksesta, myös kuvakulmat ovat erilaisia. Myös miehet saavat oman osansa yleensä lihaksien määrän kommentointina.

Olet tarpeeksi hyvä

Muista, että olet tarpeeksi hyvä. Et ole numero, eikä kehonkoostumuksesi määritä sinua. Älä vertaa itseäsi muihin lajin harrastajiin tai edustajiin, sillä jokaisen keho toimii eritavalla. Mikäli valmentajasi tai muu huoltojoukosta painostaa sinua tällä saralla, tuo asia esille ja ellei muutosta tapahdu, vaihda valmentajaa.

lähteet

Gibbs, J. C., N. I. Williams and M. J. De Souza (2013). “Prevalence of individual and combined components of the female athlete triad.” Med Sci Sports Exerc 45(5): 985-996.

Anderson, C. M., T. A. Petrie and C. S. Neumann (2012). “Effects of Sport Pressures on Female Collegiate Athletes:A Preliminary Longitudinal Investigation.” Sport, Exercise, and Performance Psychology 1(2): 120-134.