Mikä ennustaa kestävyyssuorituskykyä? Nopeamman juoksun taustalla oleva fysiologia

Kestävyyssuorituskykyä ohjaavien tekijöiden ymmärtäminen voi auttaa meitä tekemään parempia harjoituspäätöksiä, olipa tavoitteena sitten juosta nopeamman 5 km:n, parantaa maratonsuoritusta tai yksinkertaisesti tulla nopeammaksi ja kestävämmäksi juoksijaksi.

VO₂max, laktaattikynnys, juoksun taloudellisuus ja harjoitustausta vaikuttavat kaikki suorituskykyyn. Kestävyysjuoksun suorituskyky ei kuitenkaan määräydy minkään yksittäisen tekijän perusteella. Mielenkiintoisempaa onkin tarkastella sitä, miten nämä tekijät toimivat yhdessä ja ennen kaikkea sitä, mihin niistä voimme vaikuttaa harjoittelulla.

Esimerkiksi harrastejuoksijan ja huipputason maratonjuoksijan välillä voi olla valtavia eroja aerobisen kapasiteetin suhteen. Kun vertaillaan hyvin harjoiteltuja urheilijoita keskenään, erot kuitenkin pienenevät huomattavasti, jolloin esimerkiksi juoksun taloudellisuus, suorituskyvyn säilyminen väsymyksen lisääntyessä, biomekaniikka ja kilpailun onnistunut toteutus voivat muuttua yhä tärkeämmiksi.

Uusi tutkimus, johon osallistui 888 kestävyysurheilijaa, tarjoaa hyvän mahdollisuuden tarkastella tätä kysymystä uudelleen. Sen sijaan, että käyttäisimme tutkimusta kilpailuaikojen ennustamiseen tarkoitettuna kaavana, mielestäni on arvokkaampaa käyttää sitä haastamaan joitakin kestävyysfysiologiaan liittyviä oletuksiamme.

Ongelma siinä, että etsimme “parasta” kestävyystekijää

Juoksusuorituksesta puhutaan usein ikään kuin fysiologiset ominaisuudet olisivat toisistaan riippumattomia. Puhumme korkeasta VO₂max-arvosta, vahvasta laktaattikynnyksestä tai hyvästä juoksun taloudellisuudesta ikään kuin kyse olisi erillisistä ominaisuuksista, joita voidaan asettaa paremmuusjärjestykseen. Juoksija ei kuitenkaan kilpaile VO₂max-arvollaan. Hän kilpailee sillä suorituskyvyllä, jonka hänen aerobinen kapasiteettinsa mahdollistaa.

Kuvitellaan kaksi juoksijaa, joiden aerobinen kapasiteetti on hyvin erilainen. Toisella on vaikuttava VO₂max, mutta hänen juoksunsa on suhteellisen epätaloudellista. Toisella on hieman pienempi “aerobinen moottori”, mutta hän pystyy juoksemaan tietyllä vauhdilla huomattavasti pienemmällä hapenkulutuksella. Kumpi on parempi juoksija? Pelkän VO₂max-arvon perusteella siihen ei voi vastata.

Kuvitellaan seuraavaksi kaksi juoksijaa, joiden VO₂max ja juoksun taloudellisuus ovat lähes identtiset. Toinen pystyy säilyttämään nämä ominaisuudet pitkälle maratonille, kun taas toinen muuttuu vähitellen epätaloudellisemmaksi väsymyksen kasvaessa. Jälleen kerran tuoreena mitatut laboratoriolukemat eivät välttämättä kerro, kumpi juoksee kilpailussa nopeammin. Siksi kestävyysjuoksun suorituskykyä on parempi tarkastella kokonaisuutena kuin yhden mittarin kautta.

Suurempi aerobinen moottori on edelleen merkittävä etu

Uuden tutkimuksen yhdestä tuloksesta on erityisen vaikea kiistellä: se on aerobisen kapasiteetin merkitys. Tässä laajassa juoksijoista ja pyöräilijöistä koostuneessa aineistossa VO₂max oli vahvin tutkittuihin suorituskykymittareihin vaikuttanut tekijä. Juoksijoilla se selitti noin kolme neljäsosaa nopeuden vaihtelusta laktaattikynnyksellä ja laktaattipitoisuuden käännepisteessä. Kyseessä on huomattava vaikutus. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, ettei VO₂max ennusta kilpailusuoritusta täydellisesti.

Kun vertaillaan harrastajista maailman huipulle ulottuvaa urheilijajoukkoa, aerobinen kapasiteetti selittää suuren osan siitä, miksi jotkut pystyvät tuottamaan huomattavasti enemmän kestävyysjuoksun suorituskykyä kuin toiset. Mutta tässä on yksi olennainen mutta: mitä pienemmiksi erot urheilijoiden mittaustuloksissa käyvät, sitä vähemmän hyödyllinen VO₂max on yksinään selittävänä tekijänä. Kun kaikilla ryhmän urheilijoilla on jo erittäin hyvä aerobinen kapasiteetti, muutama ylimääräinen millilitra VO₂max-arvossa ei välttämättä ratkaise kilpailupäivänä. Silloin suhteellisen pienet erot muissa ominaisuuksissa voivat muuttua paljon merkityksellisemmiksi.

Tämä on helppo unohtaa, kun tarkastelemme huippu-urheilijoita ja yritämme soveltaa heidän fysiologiaansa kaikkiin juoksijoihin. Kehittyvälle juoksijalle aerobisen kapasiteetin kasvattaminen voi olla erittäin arvokasta. Huippujuoksijalle, jolla on jo poikkeuksellisen korkea VO₂max, voi olla hyödyllisempää keskittyä siihen, kuinka tehokkaasti hän pystyy hyödyntämään tätä kapasiteettia.

Moottorista on hyötyä vain, jos sen pystyy kääntämään nopeudeksi

Tämä johdattaa meidät juoksun taloudellisuuteen. Juoksun taloudellisuudella tarkoitetaan käytännössä sitä, kuinka paljon happea tarvitset juostaksesi tietyllä nopeudella. Kahdella juoksijalla voi olla samanlainen aerobinen kapasiteetti, mutta he voivat tarvita eri määrän happea ylläpitääkseen samaa vauhtia. Taloudellisemmin juoksevalla on etu.

Tutkimuksessa juoksun taloudellisuus vaikutti suorituskykyyn huomattavasti enemmän kuin suhteellinen käyttöaste. Se selitti noin 20–24 % suorituskyvyn ennustettavuudesta juoksu- ja pyöräilymittareissa. Juoksijoiden kannalta tämä on yksi käytännössä kiinnostavimmista havainnoista. Se tarkoittaa, että nopeammaksi tulemiseen on useampi kuin yksi reitti. Voit kasvattaa “moottorin” kokoa tai oppia käyttämään nykyistä moottoriasi tehokkaammin.

Tämän vuoksi juoksija voi kehittyä merkittävästi ilman että VO₂max kasvaa dramaattisesti. Jos 4:00 min/km -vauhdissa juoksemisesta tulee fysiologisesti helpompaa, sama vauhti kuormittaa vähemmän, vaikka maksimaalinen hapenkulutuskykysi olisi muuttunut vain vähän. Tällainen kehitys tapahtuu usein hitaasti. Kuukausien ja vuosien johdonmukainen juoksuharjoittelu voi vähitellen muuttaa tapaa, jolla liikut ja tuotat voimaa. Vauhtijuoksu, mäkijuoksu, vedot ja voimaharjoittelu voivat kaikki edistää tehokkaamman juoksujärjestelmän kehittymistä, vaikka tarkka vaste vaihteleekin yksilöittäin.

Älä kysy vain, kuinka korkealla kynnyksesi on

Ehkä tutkimuksen mielenkiintoisin anti liittyy siihen, mitä se kertoo kynnyksestä. Kynnystyyppinen harjoittelu on valtava osa kestävyysjuoksukulttuuria. Puhumme kynnysvauhdista, kynnyssykkeestä ja kynnyksestä prosenttiosuutena VO₂max-arvosta, ikään kuin nämä luvut kuvaisivat tarkasti urheilijan kestävyyskykyä. Ne ovat hyödyllisiä käsitteitä, mutta prosenttiosuuteen liiallisesti keskittyminen voi johtaa harhaan.

Tässä tutkimuksessa suhteellinen käyttöaste eli laktaattikynnykseen tai laktaattitaittumispisteeseen liittyvä prosenttiosuus VO₂max-arvosta selitti suhteellisen vähän urheilijoiden välisiä eroja. Tämä ei tarkoita, ettei kynnyksellä olisi merkitystä. Se tarkoittaa, että toteamus “tämän juoksijan kynnys on 88 % VO₂max-arvosta” ei kerro meille niin paljon kuin saatamme olettaa.

Kun olemme kiinnostuneita juoksusuorituksesta, ratkaisevaa on lopulta se, kuinka suuren absoluuttisen suorituskyvyn pystyt ylläpitämään ja miten tämä muuttuu juoksuvauhdiksi. Siksi ajattelen, että kynnystä on parempi tarkastella lopputuloksena kuin numerona, jota pitäisi tavoitella itsessään. Kilpailua ei lopulta voiteta eikä uutta ennätystä tehdä siksi, että kynnyksesi edustaa erityisen vaikuttavaa prosenttiosuutta VO₂max-arvostasi. Suoriudut paremmin, koska pystyt juoksemaan kovaa vauhtia fysiologisesti kestävällä kuormituksella.

Mitä laboratoriomittaukset eivät kerro

On toinenkin syy suhtautua varauksella siihen, että näistä tuloksista tehtäisiin yleispätevä kaava kilpailusuorituksen ennustamiseen. Tutkimuksessa ei mitattu maraton- tai 5 km:n kilpailuaikoja. Sen sijaan suorituskyvyn sijaismuuttujina käytettiin laktaattikynnyksen ja laktaattitaittumispisteen nopeutta. Yhteydet fysiologisiin muuttujiin olivat erittäin vahvoja, mutta laboratoriotason suorituskykymittari ei silti vastaa varsinaista kilpailusuoritusta. Kilpailuun liittyy kokonainen joukko muuttujia, joiden merkitys kasvaa erityisesti matkan pidentyessä.

  • Osaatko säädellä vauhtiasi oikein?
  • Osaatko tankata tehokkaasti?
  • Pystytkö säilyttämään juoksutekniikkasi jalkojen väsyessä?
  • Pystytkö sietämään pitkäkestoisen juoksun aiheuttamaa lihasvauriota?
  • Pystytkö tuottamaan voimaa edelleen silloin, kun rasitus alkaa tuntua epämukavalta?
  • Pystytkö selviytymään kuumuudesta, mäistä tai huonoista olosuhteista?
  • Pystytkö toteuttamaan kilpailusuunnitelmasi sen sijaan, että sinulla olisi vain kilpailun läpijuoksemiseen vaadittava kunto?

Yhteenkään näistä kysymyksistä ei voi vastata pelkän VO₂max-arvon perusteella. Tässä mielestäni kestävyyden käsite ansaitsee paljon enemmän huomiota.

Mitä tämä tarkoittaa harjoittelusi kannalta?

Tässä kohtaa tutkimustieto osoittautuu paljon hyödyllisemmäksi kuin pelkkä tieto siitä, millä muuttujalla oli suurin tilastollinen merkitys. Harjoittelussa ei kannata yrittää optimoida kolmea eri laboratoriolukemaa toisistaan riippumatta.

Rakenna aerobista moottoria

  • VO₂ max -arvolla on merkitystä. Se ei tarkoita, että jokaisen juoksijan pitäisi pakkomielteisesti testata sitä, mutta se tarkoittaa, että aerobisen kehityksen perusteet ovat edelleen erittäin tärkeitä. Johdonmukainen harjoittelu kuukausien ja vuosien ajan antaa sinulle mahdollisuuden kehittää kestävyyssuorituskyvyn edellyttämää fysiologista kapasiteettia. Tässä on myös hyödyllinen ero: sinun ei välttämättä tarvitse tietää omaa VO₂max-arvoasi harjoittaaksesi aerobista järjestelmää tehokkaasti. Laboratoriolukema voi olla kiinnostava, mutta olennaista on harjoittelun aikaansaama adaptaatio.

Älä laiminlyö kevyttä juoksua

  • Jos sekä taloudellisuus että aerobinen kapasiteetti vaikuttavat merkittävästi kestävyyssuorituskykyyn, on vahva peruste ajatella harjoittelua pitkäaikaisena sopeutumisten kertymisenä eikä sankarillisten harjoitusten kokoelmana. Kevyt juoksu antaa sinulle mahdollisuuden kerätä kestävyyden kehittämiseen tarvittavaa määrää aiheuttamatta jatkuvasti liiallista väsymystä. Sillä on merkitystä, koska tavoitteena ei ole tuottaa yhtä näyttävää harjoitusta. Tavoitteena on tulla paremmaksi juoksijaksi kuuden kuukauden kuluttua. Pidä ohjelmassa myös nopeampaa juoksua.

Taloudellisuus ei tarkoita vain kevyttä juoksemista

  • Juokseminen suuremmilla nopeuksilla altistaa kehon erilaisille mekaanisille vaatimuksille ja tarjoaa mahdollisuuksia harjoitella nopeaa voimantuottoa sekä liikkeen koordinointia suuremmilla nopeuksilla. Siksi vedot, mäkijuoksu ja nopeampi juoksu täydentävät monipuolista harjoitusohjelmaa perinteisemmän kestävyysharjoittelun rinnalla. Jokaista lenkkiä ei tarvitse muuttaa testiksi. Itse asiassa jatkuva näin toimiminen heikentää pitkän aikavälin kehityksen kannalta välttämätöntä johdonmukaisuutta.

Harjoita kynnystäsi, mutta älä palvo prosenttilukua

  • Kynnystyyppinen harjoittelu voi olla erittäin tehokasta. Tavoitteena pitäisi kuitenkin olla kestävän juoksusuorituksen kehittäminen, ei vaikuttavan kynnysprosentin saavuttaminen vain siksi, että luku näyttää hyvältä. Jos kynnysvauhtisi paranee, se on merkityksellistä. Jos kynnyssykkeesi muuttuu hieman, se voi olla merkityksellistä tai sitten ei. Käytännön lopputulos on tärkeämpi kuin käytetty termi tai yksittäinen numero.

Mieti, mitä tapahtuu, kun väsyt

  • Tämä voi olla erityisen tärkeää, jos harjoittelet pidempiä kilpailuja varten. Juoksija, joka on erinomainen ensimmäisen tunnin ajan, ei välttämättä ole hyvä maratonjuoksija. Pitkät lenkit ja kilpailunomaiset harjoitukset tarjoavat mahdollisuuden harjoitella vauhdin ja juoksutekniikan säilyttämistä väsymyksen lisääntyessä. Samalla voit harjoitella tankkaamista ja vauhdinjakoa, kahta asiaa, joiden merkitys kasvaa kilpailun keston pidentyessä. Tämä ei tarkoita, että jokaisen pitkän lenkin pitäisi olla äärimmäisen raskas. Päinvastoin. Tavoitteena on kehittää kykyä tuottaa laadukasta suorituskykyä myös väsymyksen lisääntyessä ja samalla hallita kokonaiskuormitusta riittävän hyvin, jotta pystyt jatkamaan harjoittelua johdonmukaisesti.

Mitkä tekijät siis ennustavat kestävyysjuoksun suorituskykyä?

Yhtä ainoaa vastausta, joka selittäisi jokaisen juoksijan suorituskyvyn, ei todennäköisesti ole. Kuvaa voidaan kuitenkin selkeyttää.

  • VO₂max antaa aerobisen kapasiteetin, jonka avulla kestävyysjuoksun suorituskykyä voidaan tuottaa.
  • Juoksun taloudellisuus määrittää sen, kuinka ”kallista” tuo suorituskyky on.
  • Kynnys määrittää, kuinka suuren osan tästä kapasiteetista pystyt muuttamaan kestäväksi suorituskyvyksi.

Ja sitten on vaikeammin mitattava osa: kuinka hyvin pystyt säilyttämään kaiken tämän kilpailun pitkittyessä ja väsymyksen alkaessa kasautua? Sen sijaan että takertuisimme tiettyihin lukuihin ja arvoihin, itse harjoitteluprosessi kertoo paljon tulevasta suorituskyvystäsi. Harjoittelun eri osa-alueiden tasapainoinen kehittäminen sekä omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen ja niiden kanssa työskentely vievät juoksukehitystä eteenpäin. Sen sijaan, että kilpailutulosta yritettäisiin ennustaa VO₂max-arvoon perustuvasta taulukosta, omat testijuoksut ja kilpailusimulaatiot antavat todellisemman kuvan kyvystäsi ylläpitää tiettyä vauhtia.

Lähde: Mougin, L., Bailey, S.J., Jones, A.M. et al. 35 Years of Joyner’s Endurance Performance Model: Assessing the Contribution of Physiological Determinants of Performance Proxies in 888 Individuals from Recreational to World Class. Sports Medicine, 56, 2047–2065 (2026).

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.