Aihe on laaja ja siitä varmasti riittäisi juttua, vaikka kuinka paljon ja eri näkökulmista. Valmentajan roolia voidaan tarkastella todella monesta kulmasta. Valmentaja ei vain heitä urheilijalle ohjelmia ja toivota hyvää jatkoa, tai jos hän näin tekee, on syytä harkita valmentajan vaihtoa.
Valmentajan rooli
Mikä on valmentajan rooli ja millainen on hyvä valmentaja? Valmentajan ja urheilijan suhde on todella monimuotoinen, valmentaja auttaa urheilijaa kehityksessä, on mukana urheilijan elämän ylä- ja alamäissä ja auttaa urheilijaa elämän ja urheilun yhdistämisessä. Valmentajalla on vastuu toimia tiettyjen sääntöjen mukaan.
Valmentaja on kuuntelija, oppija, suunnittelija, toteuttaja, arvioija ja tukija. Suhde valmennettavan kanssa täytyy perustua luottamukseen ja keskustelun tulee olla avointa. Vaikka valmentaja tekee suunnitelmia tulevaisuuteen, ei hän ole ennustaja, ilman hyvää kommunikointia urheilijan kanssa, ei voida löytää tekijöitä, jotka kehittävät urheilijaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Jokaisella valmentajalla on omat näkökulmat, valmennustyylit ja tavat työskennellä, jotka eivät välttämättä toimi kaikkien kanssa. Joku voi olla erinomainen valmentaja, mutta hän ei kykene antamaan urheilijalle juuri sitä mitä tämä tarvitsee. Omasta valmennusperiaatteista huolimatta urheilija tekee aina valmentajan. Jokainen urheilija on yksilö, joka toimii erilailla. Valmentajan on osattava suhteuttaa osaamisensa kunkin urheilijan tarpeisiin sopiviksi. Vaikka valmentaja-urheilijasuhde toimisi loistavasti, voi urheilija vaihtaa valmentajaa ja valmentaja lopettaa valmennussuhteen. Vuosienkin jälkeen voi urheilija tarvita uutta ärsykettä tai näkökulmaa/tyyliä tekemiseen. Myös valmentajan on huomattava, jos hän ei enää kykene antamaan urheilijalle apua mitä seuraavalle tasolle siirtyminen vaatii. On helppo sokaistua tekemiseen ja päätyä umpikujaan.
Muilta apua pyytävä valmentaja ei osoita heikkoutta vaan vahvuutta. Esimerkiksi valmentaja ilman päteviä ravitsemuksen koulutuksia tai tietoa ei ole oikea ihminen ohjaamaan urheilijaa ravitsemuksen kanssa. Sama pätee henkiseen valmennukseen, kuntoutumiseen ja muihin osa-alueisiin.
Urheilijan rooli
Urheilija on osa harjoittelun suunnittelua ja toteutusta. Liian usein urheilijat tekevät asioita ilman, ilman että he tietävät miksi näin tehdään. Urheiluun liittyy paljon tunteita. Oppiminen, kehittyminen ja muu elämä kulkevat rintarinnan yhdessä urheilun ja tunteiden kanssa. Jos urheilija ei puhu valmennettavalle, ei tämä voi reagoida mihinkään, jolloin vaikutus voi heijastua harjoitteluun ja kehitykseen.
Urheilijan ei tule tehdä sokkona mitään. Moni saattaa kokea itsensä liian väsyneeksi harjoittelusta, mutta on hiljaa, ajatellen sen kuuluvan asiaan. Moni saattaa syödä pilleritolkulla lisäravinteita, joita valmentaja on (usein syvempää ymmärrystä vailla) määrännyt urheilijalle, tietämättä miksi niitä edes syö. Urheilijan vastuulla on olla aktiivinen, kysymään ja selvittämään miksi tiettyjä asioita tehdään, urheilijan vastuulla on kertoa rehellisesti mitä mieltä hän on asioista tai miten elämässä yleensä menee. Mikäli tähän on jokin este, voidaan alkaa miettiä urheilija-valmentaja-suhdetta.
Urheilija tekee valmentajan
Vaikka ryhmä yksilöurheilijoita harjoittelee yhdessä, jokainen heistä on yksilö, johon valmentajan tulee suhteutua erillisenä yksilönä. Valmentajat opettavat urheilijoille paljon ja auttavat heitä, mutta loppujen lopuksi aina urheilija tekee valmentajan.