Sain oivan tilaisuuden haastatella Janica Järvenpäätä, joka on laillistettu psykologi ja urheilupsykologian opiskelija. Hän kertoo miten jokainen voi hyötyä urheilupsykologiasta ja antaa vinkkejä arkeen.
Kerrotko hierman itsestäsi ja taustastasi, miten päädyit alalle?
Olen Janica Järvenpää, laillistettu psykologi ja liikunta- ja urheilupsykologian opiskelija. Olen matkalla kohti laillistettua urheilupsykologin sertifikaattia. Tarjoan psyykkisen valmennuksen palveluita urheilijoille ja valmentajille, sekä tavoitteellisesti liikuntaa harrastaville. Olen onnellinen, sillä olen päässyt yhdistämään minulle kaksi rakasta aihetta, liikunnan ja psykologian. Halu auttaa ja ymmärtää ihmismieltä ajoi minut lukemaan psykologiaa. Olin töissä psykiatrialla valmistumisen jälkeen, koin urheilun maailman kuitenkin vetävän vahvasti puoleensa.
Urheilu on kuulunut elämääni lapsuudesta lähtien. Vartuin seuratessani ammattiurheilijan elämää ja kokeilin itse lapsuudessani erilaisia lajeja. Kun kokeilin ringetteä, oli se menoa. Pelasin ringetteä sm- ja maajoukkuetasolla. Kävin läpi elämänkriisin loukkaantumisen ja lopettamisen jälkeen, enkä tiennyt enää, miten ja mitä harrastaa. Kun löysin uudestaan kipinän liikkumiseen (psyykkinen vointinikin koheni), tajusin, että haluan yhdistää nämä kaksi rakastamaani asiaa, auttaa urheilijoita toteuttamaan itseään sekä voimaan paremmin.
Usein ehkä ajatellaan, että urheilupsykologia on tarkoitettu kansainvälisille kilpaurheilijoille, mutta ketkä kaikki voivat hyötyä urheilupsykologiasta?
Sanoisin, että kaikki! Voin tosin olla puolueellinen. 😉 Eikai, urheilupsykologia on tieteenala, josta jokainen voi ammentaa itselleen jotakin. Siinä tutkitaan ihmisen käyttäytymistä liikunta- ja urheiluympäristössä, aina passiivisesta liikkujasta olympiatason urheilijaan. Urheilupsykologia tai psyykkinen valmennus on tarkoitettu kaikille, ketkä haluavat muuttaa omaa käytöstään liikunnan saralla, parantaa omaa suoritustaan, ymmärtää omaa toimintaa paremmin ja löytää keinoja, miten saada toteutettua itseään parhaalla mahdollisella tavalla rakastamansa lajin parissa. Urheilupsykologiasta on apua myös liikkumaan ryhtymisessä, motivaation ylläpitämisessä tai huippusuorituksen hiomisessa.
Urheilupsykologi ja psyykkinen valmentajat eroavat toisistaan niin, että urheilupsykologi voi psyykkisen valmennuksen lisäksi osallistua urheilijan mielenterveyden hoitoon, mikäli esiin tulee ahdistus-, masennus- ja/tai syömishäiriöön viittaavia ongelmia. Tai vaikka päihdeongelmaa. Psyykkinen valmentaja ei ole koulutettu tähän.
Kauan voimassa ollut uskomus perinteisen psykologian osalta on ollut, että pitää olla jokin ”hätä” tai asiat huonosti ennen kuin voi mennä keskustelemaan, mikä nykyisin alkaa onneksi muuttua. Onko urheilupsykologian puolella tullut vastaan vastaavanlaisia uskomuksia?
Kyllä. Tuntuu, että on edelleen hieman tabua hakea apua tai tukea psyykkisen puolen harjoittamiseen. Tämä on ymmärrettävää, mutta mielestäni hassua, sillä me ihmiset käytämme paljon aikaa ja resursseja siihen, että fyysisesti kehomme toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Usein ajatellaan, että joku on tai ei ole psyykkisesti vahva (synnynnäisesti). Psyykkiset taidot ovat harjoiteltavia taitoja siinä missä juoksutekniikan hiominen tai kestävyyskunnon kasvattaminen. Olen myös kuullut, että psyykkisten taitojen harjoittelu, joka nähdään suorituksia parantavana tekijänä, on auttanut urheilijoita hakemaan apua syvällisempiin psyykkisiin pulmiin, sillä se on ollut hyvä veruke tavata urheilupsykologia. Oman suorituksen hiomiseen saa eniten apua, kun hakee psyykkistä valmennusta silloin, kun voi suhteellisen hyvin. Ennemmin on parempi, kuin myöhemmin, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä. 🙂
Henkisestä hyvinvoinnista urheilussa puhutaan yhä enemmän. Minkä näet olevan urheilupsykologian nykyaseman urheilussa, verrattuna esim. joitakin vuosia taaksepäin? Ollaanko suomessa vielä jäljessä?
Jäljessä ollaan, vaikka eteenpäin koko ajan mennään! Opinnoissani painotetaan psyykkisten tekniikoiden säännöllistä harjoittamista, jotta ne sisäistetään hyvin ja nivotaan suoritukseen myös tiukoissa paikoissa, kuten kisoissa tai peleissä. Urheilukulttuurin muutos, kuten minkä tahansa kulttuurin muuttaminen, tapahtuu pikkuhiljaa. Urheilijoiden hyvin- ja pahoinvoinnista puhutaan tosiaan enemmän, joka auttaa stigman murtamista ja psyykkisen valmennuksen mukaan ottamista urheilijoiden ja liikkujien arkeen yhä enemmän. Psyykkiseen puoleen voitaisiin mielestäni satsata kuitenkin vielä enemmän, vaikka tilanne on kohentunut. Resursseja käytetään herkästi muihin asioihin.
Missä vaiheessa yleensä ihmiset alkavat hakeutumaan urheilupsykologin puheille? Jätetäänkö asia vielä viimeisten joukkoon?
En ole vielä laillistettu urheilupsykologi, eikä työkokemusta ole kertynyt niin paljoa, että osaisin tuohon vastata. Meillä ihmisillä on kuitenkin taipumusta hakea apua usein vasta sitten, kun meillä on jokin ongelma, tai ongelma on jo kasvanut suureksi. Tämä on ymmärrettävää. Rima avun hakemiseen on usein silloinkin korkealla. Saatetaan herkästi vähätellä omaa ongelmaa ja suomalainen sisu-mentaliteetti kääntyy harmillisesti monesti itseään vastaan. Ajatellaan, että itse pitäisi pärjätä tai osata kaikki. Urheilupsykologin ja psyykkisen valmentajan juttusille voi hyvin hakeutua ennen, kun ongelmaa on. Yhdessä voidaan pohtia esim. miten ennaltaehkäistä ongelmien syntyä ja kehittää psyykkistä vahvuutta.
Mitkä ovat isoimpia arkipäiviä tekijöitä, millä kuntourheilija voi vaikuttaa harjoitteluun psykologian kannalta?
Hyvä kysymys! Harjoituksen automatisoiminen on yksi iso tekijä. Ettei kognitiivista kapasiteettia mene turhaan asioiden punnitsemiseen (tehdäkö vai eikö tehdä). Tavoitteenasettelu ja suunnittelu auttavat automatisoimisessa, kuten myös harjoittelua tukevien rutiinien luominen (esim. säännöllinen uni- ja ruokarytmi). Pitkän aikavälin tavoitteiden asettamisen on tutkimuksissa huomattu auttavan motivaation ylläpitämisessä, kun taas lyhyen aikavälin tavoitteet auttavat pitämään fokuksen oikeissa asioissa sekä parantavan itseluottamusta, kun tavoitteet saavutetaan. Eli tavoitteenasettelu on yksi hyvä psyykkinen tekniikka, joka auttaa kuntourheilijaa. On myös tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että urheilu tuntuu hauskalta/kivalta, koska silloin sen pariin haluaa myös palata, vaikka arjessa olisi paljon muuta kilpailevaa tekemistä!
Kuinka suuri vaikutus mielellä on kuntourheilijan suoritukseen urheilussa?
Mielellä on suuri vaikutus. Moni asia lähtee siitä, miten hyvin olemme perillä mielemme liikkeistä ja miten hyvin osaamme ohjailla ajatuksiamme sekä säädellä tunteitamme. Mielemme syöttää meille usein ”totuuksia”, jotka eivät lainkaan heijasta oikeaa totuutta. Mieli voi tuottaa ajatuksia siitä, miten laiskoja, huonoja tai riittämättömiä olemme suhteessa muihin. Tämä saattaa herkästi laskea omaa motivaatiota liikuntaa kohtaan ja vaikeuttaa urheilusuorituksen aloittamista. Myös urheilusuorituksen aikana mielessämme liikkuu paljon ajatuksia, jotka voivat auttaa tai vaikeuttaa suoritusta. Urheilupsykologian ja psyykkisen valmennuksen yksi tavoitteista voi olla opetella ottamaan etäisyyttä omiin ajatuksiin niin, että pystyy jatkamaan sellaista toimintaa, joka on omien arvojen mukaista.
Jos joku kiinnostuu urheilupsykologian palveluista, miten asiassa olisi hyvä edetä?
Ensin voi pohtia mihin toivoo tukea tai valmennusta. Kannattaa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä löytämääsi henkilöön. Esimerkiksi psykologiliiton sivuilta löydät listan henkilöistä, joilla on ns. psyykkisen valmennuksen sertifikaatti (https://www.psyli.fi/psykologin-tyo-ja-koulutus/patevyydet-ja-sertifikaatit/urheilupsykologian-sertifikaatti/myonnetyt-urheilupsykologian-sertifikaatit/). Psykologiliitto myöntää urheilupsykologian sertifikaatin psyykkisen valmennuksen ammattilaisille, jotka ovat sitoutuneet ammattieettisiin suosituksiin ja ylläpitämään ammattitaitoaan. Tämä sertifikaatti osoittaa sen, että henkilöllä on kriteerit täyttävä koulutus- ja kokemustausta toteuttaa laadukasta psyykkistä valmennusta sekä urheilun että liikunnan edistämisen kentässä. Muita psyykkisiä valmentajia löytyy myös erinäisillä koulutustaustoilla.
Sosiaalinen media ja nettisivut
Instagram @lupatuulettaa
Nettisivut: www.lupatuulettaa.fi
Sähköpostia voi laittaa matalalla kynnyksellä janica.jarvenpaa@lupatuulettaa.fi tai olla yhteydessä nettisivujen yhteydenottolomakkeen tai instagramin kautta.