Olemme syntyneet juoksemaan ja olemme myös parhaita kestävyysjuoksijoita maailmassa. Saatamme hävitä vauhdilla antiloopeille ja gepardille, mutta voitamme muut elämet kestävyydessä. Entä sitten vetokoirat ja hevoset, joilla on uskomaton kestävyyskapasiteetti?

Kaikki on kiinni fysiologiasta

Ensinnäkin, kaikista selkein asia on että liikumme pystyssä kahdella jalalla. Tämä tarkoittaa, että vain 40% kehostamme altistuu auringolle, kun taas useilla muilla nisäkkäillä tämä on 70%. Pysymme viileämpinä. Meillä ei myöskään ole karvapeitettä ja kykenemme hikoilemaan. Joten kun koirat ja hevoset voivat voittaa meidän viileässä ilmastossa, ne ovat vaikeuksissa kuumassa. Kehomme kykenee pitämään meidät viileänä ja jatkamaan, kun muut nisäkkäät ylikuumenevat.

Kehomme on myös suunniteltu juoksuun. Meillä on elastiset jänteet jaloissa, mitkä varastoivat ja vapauttavat energiaa joka askeleella. Lyhyet varpaat ja iso pakaralihas auttavat tasapainossa ja antavat voimaa. Kehomme vapauttaa endorfiinia, luontaista kipulääkettä. Kaikenkaikkiaan jokainen kehonosa on suunniteltu juoksuun, erityisesti kestävyysjuoksuun.

hukkaammeko kykymme juosta?

Jos kestävyysjuoksu on ihmisten supervoima, miksi moni kokee sen vaikeaksi, kärsii loukkaantumisista tai on liian huonossa kunnossa juostakseen? Lapset oppivat juoksun heti kävelyn jälkeen, se on luonnollinen tapa liikkua paikasta A paikkaan B. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä mukavuudenhaluisia olemme. Autot ja joukkoliikenne ovat nopeampi ja helpompia kuin juoksu. Istumatyö ja passiivinen vapaa-aika ovat isoimpia ongelmia ja riskitekijöitä.

Vietämme suurimman osa ajasta työpöydän ääressä tai muuten fyysisesti passiivisessa työssä, istumme autossa, sohvalla, jne. Kehomme tottuu tiettyihin asentoihin ja ryhtiin. Tunnin juoksu pari kertaa viikossa ei poista kaikkea harmia mitä muuten teemme keholle.

Olemalla aktiivinen päivän aika, ottamalla säännöllisesti taukoja, liikuttamalla kehoa, pitämällä huolta hyvästä työergonomiasta ovat helppoja tapoja tehdä siirtymistä töistä juoksuun helpommaksi.